En puutu tässä siihen tavalliseen päiväunista pidetyn keskustelun sisältöön eli tarvitaanko niitä vai ei. Meillä kaikki menenvät hetkeksi levähtämään = satua kuuntelemaan ja unta tarvitsevat unille.
Mutta eräs asia on mietityttänyt jo pitemmän aikaa. Asia, joka näytäytyy samanlaisena jokaisessa päiväkodissa ja ryhmässä, jossa olen toistaiseksi työskennellyt. Pukeutuminen päivälevolle/satutuokiolle.
Levolle mennessä riipaistaan lähes kaikki vaatteet päältä pois. Pienimmille jää vaippa, isommille pikkuhousut ja kenties t-paita. Joillekin lapsille on kotoa toimitettu erikseen unipaita, jota käytetään vain päiväunilla.
Eteisessä on melkonen sutina, kun porukka riipii vaatteitaan ja pojat nahistelee (yleensä ainakin vähäsen) samalla, näin isommilla. Pienillä eteisessä kaivataan apua enemmänkin riisumisessa. Seuraavaksi väki rynnistää sänkyihinsä mylläämään peittojensa kanssa. Välillä peitto putoaa maahan tai kiertyy jalkojen ympärille jne.
Kerran kuussa sitten hoitohenkilökunta vetelee lakanat sängyistä, liinat tyynyistä jne. Ja sitten petataan uudet lakanat, tyynyliinat ... 12- 24 kertaa ryhmän koosta riippuen. Ei ihan nopeaa toimintaa. Taas aika pois lapsilta. Tätähän ei tehdä ns. hiljaiseen aikaan!
Entäs, jos lapset vain nappaisivat tarvittaessa paksuimmat vaatteet pois tai vaihtaisivat esim. ruokailussa tahriintuneet ja hipsisivät patjan päälle köllöttelemään satua kuuntelemaan? Näin vain pieni osa jäisi riisuskelemaan. Tarvitsisiko silloin tehdä koko lakananvaihtorumbaa? Olisiko patjalle riittävä pinta jokin tarvittaessa helposti huollettava kangas ja unille riitttäisi henkilökohtainen tyyny?
Kyllähän tuossa opitaan riisumista ja taas unien jälkeen pukeutumista, mutta onko tuo kaikki tarpeen? Pienessä eteisessä tolkuton hässäkkä. Myös sadun jälkeen meillä nykyään sama hässäkkä uudelleen, sillä vain alle puolet nykyisestä ryhmästä nukkuu. Tuo toinen puolikas tulee kolmen vartin päästä riisuutumisesta tekemään kaiken uudelleen käänteisessä järjestyksessä.
Minä olen kyllä riisuutumisen/pukeutumisen kannalla. Se on hyvä hetki opetella itse vaatteiden laittamista ja poisottoa, jos vain tilanteen säilyttää rauhallisena. Eli siis jälleen yksi pedagoginen hetki. Meidän pienten ryhmässä riisutaan vaippaa/pikkuhousuja lukuunottamatta kaikki, mutta vanhempien toivomuksesta esim. yhdellä lapsella jätetään body päälle, lapset saavat myös halutessaan jättää t-paidan yllensä. Samoin naapuriryhmässä. Eskarit eivät edes riisu, vaan käyvät vain patjoilleen satua kuuntelemaan. Eli vähän lapsiryhmän mukaan meillä toimitaan.
VastaaPoistaJa vinkki: myös lakanoiden poistamiseen esimerkiksi voi ottaa lapsia mukaan! He suorastaan nauttivat siitä, että saavat luvan kanssa repiä lakanoita pois sängyistä. :)
Hyvä, kun muistutit vinkillä. Meillä myös nykyään isoilla on käytössä "ota omat lakanat ja tuo pyykkipussiin".
VastaaPoistaJa kyllähän siinä kieltämättä pukemaan oppii, kun tuota päivittäin jatkaa läpi vuoden vuoden vanhasta kouluikään :)
Kiitos kommentista ;) :)
Meilläkin riisutaan suurin osa vaatteista. Kieltämättä joskus siitä aiheutuu aikamoinen show, mutta se on myös tärkeä rutiini levolle siirtymiseen. Ryhmässämme onneksi melkein kaikki nukkuvat, joten pukeminen ei ole samanlaista hässäkkää. Lakanat vaihdamme joka viikko muutamasta sängystä kerrallaan.
VastaaPoista