Onpas tullut pitkä tauko kirjoittelussa. Syynä oli ihan totaalinen "bläck aut" eli mitkä ihmeen tunnukset tänne kuuluivat. Taitaa muisti pätkiä ja pahasti. Vaan löytyipäs lopulta, joten täällä taas ruikutetaan.
"Anna hymyn tehdä siltaa, jos kieltä osaa et" lauletaan Jukka Salmisen ihan kivassa lastenlaulussa. Hyräilin tuota mielessäni töissä. Mistä lie mieleen tullutkin, ei ole tänä vuonna ko. laulua laulettu eikä meillä tänä vuonna ole lapsissakaan ketään ns. vieraskielistä eli kieltä kyllä osataan, monipuolisesti, kuten aiemmista muistiinpanoista on selvinnyt.
Ehkä laulu nousi jostakin alitajunnasta, kun seurailin työkaverin puuhia lasten kanssa ja tajusin, että tuo ihminen ei hymyile koskaan lapsille tai heidän kanssaan. Hoitaa "tehokkaasti" hommansa eli armeijamaisen kuuluvalla äänellä lyhyin napakoin käskyin, jotka valitettavasti usein kuulostavat nalkutukselta. Hän myös nopsasti huomaa pienet virheet ja puutteet pikkuväen touhuissa ja puuttuu niihinkin.
Pitää varmaan minua ja toista työkaveriani ihan outoina, kun hulluttelemme ja nauraa ratkatamme lasten kanssa - ei lapsille. Kuitenkin tämä sama ihminen korosti syksyllä huumorintajun merkitystä, kun yhdessä silloin suunnittelimme alkavaa toimintakautta. Siis jonkinlaista piilohuumoria varmaan. Tai voi kamalaa, onko minulle kehittynyt jokin outo huumorintaju? En ymmärräkään toisten huumoria :O
Minulle huumori merkitsee leppoisaa ja hyväntuulista yhdessäoloa, jolloin kiperistäkin tilanteista selvitään helpommin. Kaikista asioista löytyy se positiivisempikin puoli ja hankalatkin tilanteet voivat päättyä hyväntuulisesti. Tällä en tarkoita, että ikävät asiat naurettaisiin maton alle, mutta niidenkin jälkeen on hyvä löytää jotakin, mistä jää hyvä mieli!
Ja onhan se hymyilevä naama mukavampi katsellakin, meille kaikille! Siispä hymyillään kun tavataan, varsinkin noita pieniä ihmisen poikasia.
Hymyilevää viikkoa kaikille (pian koittaa talvilomakin)!
