Nyt en tarkoita päiväkodissa olevia lapsia vaan meitä, henkilökunnan edustajia. Ryhmä vanhempia kokee meidät varsinaisina ilkimyksinä, kun kehtaamme puuttua heidän oikeuksiinsa. Vanhempien oikeudet ja velvollisuudet päiväkodin näkökulmasta kerrotaan kirjallisesti aina vuoden alussa eli yhteiset toimintatavat, joilla arki saadaan sujumaan. Meillä ko. asiat käydään vielä vanhempien edustajiston kanssa läpi ennen julkaisua. Niinpä ei kenellekään pitäisi tulla yllätyksenä, jos palautamme näitä mieleen tarpeen tullen.
Saatamme kehottaa pitämään sisaruksenkin kotona, jos toisella on jo toista päivää vesiripuli ja hänet kehotetaan viemään takaisin kotiin tai hakemaan takaisin, jos jollain keinoin on päässyt jo ryhmään livahtamaan. Joidenkin vanhempien hämmästys vaikuttaa ihan aidolta. Miksi se Kallekin täytyy pitää kotona, jos Ville vaan oksentaa ja ripuloi? "Minä maksan tästä hoidosta" "Pitäisikö mun olla näiden molempien kanssa kotona?" Niinpä.
Toinen vuotuinen ongelma muodostuu lasten tuonti- ja hakuajoista vs.vanhempien työaika. Ymmärrämme hyvin, että kaupassa voi käväistä ennen lapsen hakua tai lääkäriin, kampaajalle ym. ei voi ottaa lasta mukaan eikä kaikilla ole paikkaa tai tuttua aikuista, jolle lapsen voi jättää käynnin ajaksi. Aina ei näiden käyntien ajankohtaa voi edes itse päättää. Lapsi voi olla siis turvallisesti päiväkodissa sen ajan. Asiat on sovittavissa. Sen sijaan tuntuu kovin kummalliselta, että lapsi pitää tuoda päiväkotiin heti sen auettua, kun vanhemman työaika alkaa useita tunteja myöhemmin.
Työskentelen tällä hetkellä ryhmässä, jossa on pidennetty aukioloaika, ns. iltaryhmä ja vanhemmilta tulee lapsen hoitovuorot vähintään viikkoa etukäteen. Näissä tulee näkyä myös vanhempien työajat.
90% kaikki sujuu hyvin. Vanhemmat ymmärtävät toiminnan luonteen ja sen, miksi vuorot tulee toimittaa. Kohdennamme henkilökunnan määrän lasten tarpeita vastaavaksi, tiedämme ruokailijoiden määrät ja voimme suunnitella myös toiminnan vastaamaan lasten tarpeita mahdollismman pitkälle jne. Olemme kiinnostuneita vanhempien työajoista palvellaksemme heidän lapsiaan ja sitä kautta koko perhettä mahdollimman hyvin.
Mutta sitten on se 10%, joka kokee, että tämä on silkkaa kiusantekoa. Vuoroja ei tule ajoissa, vanhempien työaikaa ei kerrota jne.
Sain tässä jokin aika sitten taas kerran tämän ilkimyksen leiman otsaani, kun selvisi, että perheen toisella huoltajalla, äidillä tässä tapauksessa, onkin yllättäen vuorotyö toisin kuin hoitosuhdetta aloitettaessa elokuussa oli kerrottu. Pidennettyä hoitoa oli haettu sillä perusteella, että toisen huoltajan matkatyön vuoksi hoitopäivää ei saada aina päättymään klo 17 mennessä, joka on meidän "kylän" muissa taloissa käytäntönä. Ensimmäinen kimmastuksen aihe oli se, että pyysimme vanhempien työvuorot näkyviin lapsen hoitovarauslistaan. Lopullinen "riemu" repesi, kun kehtasimme pyytää pitämään lapsen kotona aamupäivän, jos vanhempi menee töihin vasta iltapäivällä. Lounaalle voi toki tuoda ja sitä seuraavalle päivälevolle. Lapselle kuuluu yksi lämmin ateria päivässä. Tähän asti lapsi on tuotu hyvissä ajoin ennen aamupalaa ja hakuaika venynyt muutamaa poikkeusta lukuunottamatta klo 17 pintaan. Kiitos vain äiti ryöpytyksestä. Se kertoi sinusta paljon enemmän kuin uskotkaan!
Kuulin myös mielenkiintoisen tulkinnan vuoropäiväkodin suosituksesta: "Lapsen voi tuoda pakottavan tarpeen vuoksi vapaapäivinä hoitoon kuudeksi tunniksi klo 8 ja 16 välillä. Subjektiivinen päivähoito-oikeus ei koske vuoropäiväkotia". Tämä on siis sanamuoto, jonka varhaiskasvatuksen päällikkö on laatinut ja perheille toimittanut. Esiopetukseen osallistuminen on mahdollista joka päivä (4 tuntia).
Nyt oli kollegan ryhmässä yksi perhe tulkinnut ohjeen niin, että koska esiopetukseen voi osallistua joka päivä, voi sen lisäksi jäädä vielä kuudeksi tunniksi hoitoon! Siis hoitopäivä klo 8-9 esiopetusta klo 9-13 ja loppu hoitopäivä klo 13- 16. Tulee vain neljä tuntia! Tosin näissäkin ajoissa on ollut joustoa. Todellinen päivä venynyt kummastakin päästä n. puoli tuntia.
Missä vika? Miksi vanhemmat yrittävät viettää aikaa mahdollisimman vähän omien lastensa kanssa? Useilla lapsilla, myös noiden esimerkkien edustajilla, on lisäksi useampi harrastus viikonloppusin tai iltaisin. Lapsilla valtava aikuisen tarve ilmenee päiväkodissa. Huomion ja hyväksymisen tarpeelle ei ole kattoa. Palvelemmeko todella perheitä vastaamalla näihin vanhempien tarpeisiin vapautua mahdollisimman pitkälle oman lapsen hoidosta? Kenen mielestä se palvelee lasta? Näissä esimerkkitapauksissa kyse on ollut aivan tavallisista, työssä käyvistä, hyvin koulutetuista vanhemmista. Voisi sanoa, että ns. parempiosaisista aikuisista.
Onneksi näma perheet muodostavat vähemmistön asiakaskunnasta eikä jopa henkilökohtaisuuksiin menevät haukut ja moitteet ole päivittäisiä. Eihän tätä silloin kukaan jaksasisi.
Kasvatuskumppanuus saa vain välillä kummallisia muotoja. Ei olekaan kysymys kumppanuudesta lapsen hyväksi toimimiseksi vaan vanhempien henkilökohtaisten tarpeiden tai oikkujen toteuttamisesta. Taitaisi olla aika kaaos, jos yli kaksikymmentä perhettä meidänkin ryhmässämme alkaisi sanella toiveensa ja odottaisi, että ne kaikki otetaan huomioon 100%. On ihanaa, että kuitenkin suurin osa perheistä ymmärtää, että tässä systeemissä on tehtävä kompromissejä. Molempien tahojen. Yhdessä toimien ja asioista sopien arki sujuu,
