Meidän aikuisten työputken katkaisee kohtuullisen pitkä kesäloma, jolloin voimme nauttia vapaa-ajastamme kukin toivomallaan tavalla. Taas on se aika vuodesta, jolloin perheille jaellaan lomakkeita kesäloman ilmoittamiseksi. Kesällähän toiminta päiväkodeissa pyritään supistamaan ja tiivistämään ns. "päivystysajaksi", koska henkilökunta ja perheistäkin suurin osa lomailevat, joten myös lapsia on vähemmän hoidossa.
Kaikilla lapsilla ei tosin käy niin onnellisesti, että kesäloma olisi muuta kuin siirtymistä toiseen ryhmään tai vieraaseen päiväkotiin.
Selailin jo ilmoitettuja lomia. Muutaman kohdalla ei lomaa näytä tänä vuonna olevan muilla kuin vanhemmillaan. Joka toinen viikko kun on "äitiviikko" ja joka toinen "isäviikko" ja sattuu niin, että äidin kolmen viikon lomasta ensimmäinen ja kolmas ovatkin isäviikkoja ja vain keskimmäinen lomaviikko. Isällä loma on vasta elo-syyskuussa, jolloin tämä nykyinen eskari on ekaluokkalainen, siis koulussa, ei lomalla. Äitikin on siirtänyt neljännen lomaviikkonsa koulun aloituksen yhteyteen.
Miten tämä koko kauden päiväkodissa ollut lapsi jaksaa aloittaa kouluvuotensa, kun takana on pitkä talvi ilman lomia (edellinen taisi olla syyskaudella)? Joka arkiaamu seitsemäksi päiväkotiin ja puoli viiden - viiden maissa pois. Kun otamme vanhempien kanssa tämän keskutelun aiheeksi ja kehotamme miettimään mahdollisia vaihtoehtoja lapsen loman järjestymiseksi, saattaa vastaus ollakin se, että juuri näin vanhemmille järjestyy "lapsivapaata" lomaa. Siis tietoinen valinta! Uhhuh!
En muutenkaan pidä pienen lapsen kannalta järkevänä tätä kahden kodin systeemiä, jossa asutaan viikko osoitteesa A ja toinen osoitteessa B. Monesti lapsella on vielä kummassakin kodissa eri lelut, eri vaatteet jne. puhumattakaan eri tavoista tai säännöistä. Yritetään siinä siten sukkuloida perheiden kanssa, kun äidin mielestä pitää toimia näin ja isän kanssa toisinpäin! Vanhempien välit ovat joskus myös niin poikki, ettei yhteistä keskustelua saada järjestettyä tai vanhempi ilmoittaa, ettei tosiaankaan kiinnosta, mitä toinen sanoo, tekee tms. ja ainakin hän tekee kaiken väärin. Ja lapset maksavat joustamalla lähes loputtomiin tai oireilemalla ja stressaantumalla.
Vielä ei ole vastaan tullut kahden kodin lapsen perhettä, jossa asia olisi ajateltu puhtaasti lapsen parasta silmällä pitäen. Perusteluina kahden kodin asumiselle on yleensä joko vanhemman oma tarve saada olla lapsensa kanssa enemmän ja pystyä siten vaikuttamaan hänen elämäänsä tai pyrkimys jakaa kasvatusvastuu tasan jakamalla aikakin tasan. Sinänsä hyvät periaatteet, jos pystyttäisiin asioista myös sopimaan yhdessä. Usein kuvassa on myös uusia kumppaneita, jolloin entisestä liitosta syntyneet lapset eivät oikein kuulu kenenkään vastuualueeseen ja päiväkodissa mahdollisesti syntyneet ongelmat kehotetaan ratkaisemaan aina sen toisen vanhemman kanssa "kun ei meillä mitään hankaluuksia ole silloin kun lapsi on meillä"! Kyllä ne täytyy johtua sieltä toisesta kodista jne.
Vähän myöhäistä on huomata esikoululaisen vanhempana, ettei tuo vanhemmuus niin mukavaa olekaan. Ja mitenkähän siitä pääsisi mahdollisimman vähällä?
Mutta kesälomia odotellessa. Yritetään tehdä mahdollisimman kiva kesä niillekin, joille ei kertakaikkiaan saada lomaa järjestymään.
