Viime viikolla vietettiin Kalevalan päivää. Vuosia sitten entisessä työpaikassani elävöitti Kalevalan päivän aikaan lasten toimintaa perinneleikit ja tarinat tai pienet teatteriesitykset Kalevala-aiheesta. Aika helposti syntyi vaikka pöytäteatteriesitys maailman synnystä tai Sammon ryöstöstä. Silloin 15 -20 vuotta sitten työkavereillakin oli tietoa kalevalaisista tarinoista jo oman koulusivistyksensä pohjalta. Myös lapsista oli mukavaa tutustua mahtipontiseen Väinämöiseen tai ovelaan Pohjan akkaan. Oman suomalaisen kulttuuriperinnön välittäminen oli minustakin tosi mukavaa, vaikka en mikään historia- tai perinneintoilija ole koskaan ollutkaan.
Nyt muutaman vuoden ajan on Kalevalat jääneet lukematta tai esittämättä. Että miksi? Ensinnäkin hiihtoloma on sattunut aina helmikuun viimeiselle viikolle ja silloinhan suuri osa päiväkodin väestä lomailee. Lapsiryhmiä tai jopa päiväkoteja yhdistellään ja toiminta menee helposti tyyliin "siitä mistä aita on matalin". Ymmärrettävää, jos lapset ja aikuiset eivät ole kovin tuttuja keskenään ja ryhmiä yhdistellen kunkin ryhmän omat toimintasuunnitelmat ovat levossa. Tämän järjestelyn lisäksi olen huomannut, että varsinkaan nuoremmille työkavereille ei Kalevala ole millään lailla tuttu. Eräs noin nelikymppinen työkaveri sanoi, ettei voisi vähempää kiinnostaa joku esihistoria! Ilmeisesti ei ole kuulunut enää ns. koulusivistykseen eikä ole vielä nämä entiset innostuneet päiväkotilapseni siirtyneet työkavereikseni :)
Ajattelin sitten laajemminkin tätä kaikenlaisten (mielestäni) yleisivistykseen kuuluvien asioiden käsittelyä varhaiskasvatuksen yhteydessä, aivan lasten arkipäivässä. Ajattelin myös ns. yleissivistyksen arvostusta päiväkodissa. Mitä kaikkea yleissivistykseen luettaisiin? Mikä arvo näilää asioilla on työntekijöiden keskuudessa? Koetaanko hyvien tapojen, perinteiden, oman kulttuurin välittäminen tärkeäksi? Vai mennäänkö iloisesti Putouksen fraaseja hokien päivästä toiseen?
Keskustelimme jokin aika sitten esimieheni kanssa henkilökunnan täydennyskoulutuksesta. Sivusimme sekä työnantajan järjestämää tiiviisti omaan ammatttialaan liityvää koulutusta = varhaiskasvatus, erityispedagogiikka, kasvatuskumppanuus jne. sekä ns. omatoimista/ehtoista (ja omakustanteista) koulutusta, jonka sisältö voi olla näenäisesti kaukanakin varhaiskasvatuksen maailmasta, mutta tiiviissä yhteydessä henkilön yleissivistyksen laajentamisessa. Tämä tuli esille, kun esimies oli kehityskeskustelun yhteydessä kirjannut muistiin työntekijän suorittamia opintoja. Hän oli ilmoittanut rajaavansa tiedot vain varhaiskasvatukseen liittyviin opintoihin. Muista ei tarvitse mainita.
Ammatillinen täydennyskoulutus on tärkeää, myönnän. Hankittujen tietojen ja taitojen päivittäminen aika ajoin. Usein vaan sattuu niin, että tilataan samansisältöinen koulutus koko henkilöstölle. Siellä sitten istuvat yhdessä viime keväänä valmistunut lähihoitaja ja kaksikymmentä vuotta töitä tehnyt lastentarhanopettaja yrittäen saada mahdollisimman suuren hyödyn kouluttajan näitä molempia palvelemaan laatimasta sisällöstä. Joskus kouluttaja onnistuu, joskus aihe on sellainen, että onnistumisen mahdollisuuksia ei yksinkertaisesti ole! Ikävimmässä tapauksessa koulutus mielletään huonoksi, koska sisältö meni nuorelta ns. yli hilseen (olisi vaatinut työkokemusta pohjaksi) ja vanhalle kuulosti tuttujen asioiden tarpeettomalta kertaukselta (koulutuksessa istuttu aika on pois lapsiryhmältä). Tästä on ainakin meidän talossa seurannut joillakin hyvinkin kielteistä suhtautumista kaikkiin koulutuksiin.
Mutta voisiko työnantaja ja esimies arvostaa myös työntekijän itse hankkimaa, hänen omaa kasvuaan ihmisenä tukevaa koulutusta? Olemmehan ammatissa, jossa tuetaan kasvua Ihmisenä. Kasvamiseen kuuluu rajattoman laajalti erilaisia, erisisältöisiä kokemuksia, elämyksiä, joista osa tulee aina ns. toisen käden tietona, toisen ihmisen kokemuksina tai hankkimina tietoina.
P.S. Ajattelin syksyllä pyrkiä opiskelemaan sukututkimusta ja hyödyntää saamiani tietoja päiväkodissa. Ai miten? Katsotaan, mitä niistä tiedoista voi hyödyntää. Vielä en sukututkimuksesta tiedä juuri mitään :)
