Suhdeluku - voi taivas!

Kuuntelin tänään aamulla siivoillessani "toisella korvalla" alueuutiskoostetta telkkarista. Taisi olla Pohjanmaan osuudessa, kun höristin korviani. Uutisessa oli kyse tästä yhdestä merkittävästä säästötoimesta eli varhaiskasvatuksen lapsiryhmien henkilöstömitoituksesta. Kahdeksan lasta/aikuinen ja kuntien/valtion talous pelastuu! Säästöä tulee niin, että ropisee. eikä kaikilla tai tarvinneeko kellään olla edes alan koulutusta. Mitäs sitä, kyllähän ne suurperheiden äidit on ennenkin pärjänneet ihan vaan maalaisjärjellä. Suunnilleen tämä oli haastatellun kuntapäättäjän viesti. Todella upeeta! Mutta haluaisinpa nähdä sen suurperheen äidin, jolla on ne kahdeksan lasta samaan aikaan  iältään 3-4 vuotta. Tai oikeastaan niitä pitäisi ola vertailun vuoksi kuusitoista, sillä suhdelukuhan toteutuu vain muutaman tunnin ajan keskipäivällä, jos silloinkaan. Työaika on 38 h 15 min päivässä. Tuohon aikaan sisältyy, kuten tiedetään lasten varhaiskasvatusta lähityöskentelynä ryhmässä, koulutusta, toiminnan suunnittelua, lasten havainnointia ja sen kirjaamista, yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa (keltot, sosiaalityötekijät...), opiskelijoiden ohjaamista, vanhempien tapaamisia (varhaiskasvatussuunnitelma on TEHTÄVÄ jokaiselle lapselle, eikä se synny vartissa), erilaisia kokouksia ja palavereja - tuskin mikään päiväkoti toimii ilman yhteistä suunnittelua, toiminnan arvioimista, kehittämistä jne.). Lisäksi tulevat vielä erilaiset perhetapahtumat, -illat ja juhlat jne. Ai niin ja sijaisia ei saa ottaa lyhyisiin poissaoloihin eikä vuosilomiin ollenkaan.
Niin ja 38.15 jakautuu päivittäisenä työaikana keskimäärin 7h 39 min. Päiväkoti avaa ovensa klo 6. Tai ei päiväkoti mitään avaa, vaan se ensimmäinen työntekijä. Viimeinen laittaa ovet säppiin n. klo 18. Tälle ajalle, kun jakaa työtunnit, ei kovin monta tuntia yhteistä aikaa jää. Ruokailun hoidamme työaikana lasten seurassa, mutta lakisääteiseen kahvitaukoon on jokaisella oikeus (tosin ei läheskään joka päivä mahdollisuutta sitä käyttää, lapsia kun ei voi jättää yksin).
Kaksikymmentä neljä (ja pari ylipaikalla tai tilapäishoidossa) 3-4 vuotiasta klo 7-16 hoidossa yhtäaikaa, kolme työntekijää paikalla n. klo 10.20-13.40. Muuna aikana kaksi.  Uskaltaisitko viedä lapsesi hoitoon? Minä en!
Ja samalla voi siten sanoa hyvästit vanhempien varhaiskasvatusuunnitelmaan kirjatuille toiveille. Laumana mennään! Ja toivotaan hartaasti, ettei kukaan aikuinen sairastu ja jää tulematta töihin. Vaikka päiväkodissa olisi useampi ryhmä, tätä niukkuutta jaettaessa tulee eittämättä mieleen se Hölmöläistarina peiton jatkamisesta.
Olen raivoissani!

Lapsen lomaoikeus

Meidän aikuisten työputken katkaisee kohtuullisen pitkä kesäloma, jolloin voimme nauttia vapaa-ajastamme kukin toivomallaan tavalla. Taas on se aika vuodesta, jolloin perheille jaellaan lomakkeita kesäloman ilmoittamiseksi. Kesällähän toiminta päiväkodeissa pyritään supistamaan ja tiivistämään ns. "päivystysajaksi", koska henkilökunta  ja perheistäkin suurin osa lomailevat, joten myös lapsia on vähemmän hoidossa.
Kaikilla lapsilla ei tosin käy niin onnellisesti, että kesäloma olisi muuta kuin siirtymistä toiseen ryhmään tai vieraaseen päiväkotiin.
Selailin jo ilmoitettuja lomia. Muutaman kohdalla ei lomaa näytä tänä vuonna olevan muilla kuin vanhemmillaan. Joka toinen viikko kun on "äitiviikko" ja joka toinen "isäviikko" ja sattuu niin, että äidin kolmen viikon lomasta ensimmäinen ja kolmas ovatkin isäviikkoja ja vain keskimmäinen lomaviikko. Isällä loma on vasta elo-syyskuussa, jolloin tämä nykyinen eskari on ekaluokkalainen, siis koulussa, ei lomalla. Äitikin on siirtänyt neljännen lomaviikkonsa koulun aloituksen yhteyteen.
Miten tämä koko kauden päiväkodissa ollut lapsi jaksaa aloittaa kouluvuotensa, kun takana on pitkä talvi ilman lomia (edellinen taisi olla syyskaudella)? Joka arkiaamu seitsemäksi päiväkotiin ja puoli viiden - viiden maissa pois. Kun otamme vanhempien kanssa tämän keskutelun aiheeksi ja kehotamme miettimään mahdollisia vaihtoehtoja lapsen loman järjestymiseksi, saattaa vastaus ollakin se, että juuri näin vanhemmille järjestyy "lapsivapaata" lomaa. Siis tietoinen valinta! Uhhuh!

En muutenkaan pidä pienen lapsen kannalta järkevänä tätä kahden kodin systeemiä, jossa asutaan viikko osoitteesa A ja toinen osoitteessa B. Monesti lapsella on vielä kummassakin kodissa eri lelut, eri vaatteet jne. puhumattakaan eri tavoista tai säännöistä. Yritetään siinä siten sukkuloida perheiden kanssa, kun äidin mielestä pitää toimia näin ja isän kanssa toisinpäin! Vanhempien välit ovat joskus myös niin poikki, ettei yhteistä keskustelua saada järjestettyä tai vanhempi ilmoittaa, ettei tosiaankaan kiinnosta, mitä toinen sanoo, tekee tms. ja ainakin hän tekee kaiken väärin. Ja lapset maksavat joustamalla lähes loputtomiin tai oireilemalla ja stressaantumalla.

Vielä ei ole vastaan tullut kahden kodin lapsen perhettä, jossa asia olisi ajateltu puhtaasti lapsen parasta silmällä pitäen. Perusteluina kahden kodin asumiselle on yleensä joko vanhemman oma tarve saada olla lapsensa kanssa enemmän ja pystyä siten vaikuttamaan hänen elämäänsä tai pyrkimys jakaa kasvatusvastuu tasan jakamalla aikakin tasan. Sinänsä hyvät periaatteet, jos pystyttäisiin asioista myös sopimaan yhdessä. Usein kuvassa on myös uusia kumppaneita, jolloin entisestä liitosta syntyneet lapset eivät oikein  kuulu kenenkään vastuualueeseen ja päiväkodissa mahdollisesti syntyneet ongelmat kehotetaan ratkaisemaan aina sen toisen vanhemman kanssa "kun ei meillä mitään hankaluuksia ole silloin kun lapsi on  meillä"! Kyllä ne täytyy johtua sieltä toisesta kodista jne.

Vähän myöhäistä on huomata esikoululaisen vanhempana, ettei tuo vanhemmuus niin mukavaa olekaan. Ja  mitenkähän siitä pääsisi mahdollisimman vähällä?
Mutta kesälomia odotellessa. Yritetään tehdä mahdollisimman kiva kesä niillekin, joille ei kertakaikkiaan saada lomaa järjestymään.