Virallisesti kai se on talviloma. Siis näihin aikoihin vuodesta koittava viikon esikoulutauko.Yleensä näillä meidän leveysasteilla (jotakuinkin 600 km napapiiriltä etelään) on päässyt ihan mukavasti harrastamaan talviurheilua tammi - helmikuun, usein vielä maaliskuunkin aikana.
Myös tänä vuonna muistuttelin vanhempia tarkistamaan talviurheiluvälineiden kunnon ja koon. Ehkä he sen tekivätkin, en tiedä. Luistelemassa käytiin kahden viikon aikana muutamia kertoja. Sitten loppui talvi!
Hienoa tosin oli huomata, että koko porukkamme pysyi varsin vakuuttavasti pystyssä liukkaalla jäällä - oikeasti luistellen. Myös me työparini kanssa pääsimme nauttimaan lasten kanssa tästä varsin hauskasta liikuntamuodosta. Kävimme luistelemassa kentällä, jonne saimme seuraksemme usein myös muita päiväkotiryhmiä ja joskus myös koululaisia. Isolle kentälle onneksi mahtui monen kokoista ja taitoista taapertajaa. Mutta. Ihmettelen taas. Ryhmä 3-6-vuotiaita luistelijoita kolme aikuista. Yhdelläkään aikuisella ei ollut luistimia. Miten opetat lasta luistelemaan ilman luistimia? Aika huonosti.
Olen toisinaan törmännyt tilanteeseen, jossa aikuinen - jopa alan työntekijä - olettaa lapsen oppivan leikkimään antamalla hänelle lelun kertomatta miten sitä käytetään tai leikkimättä mukana. Siinä sitten esim. vauvanukkeja uuniin työntämään, kunnes sama aikuinen kovaäänisesti moittii lelujen väärinkäytöstä vaan ei vieläkään ymmärrä opastaa. Niinpä.
Mutta taisin eksyä asiasta. Piti ihmetellä tätä talvea, joka on ollut aika kummallinen. Vettä sataa joka päivä. Piha on aivan sula, lätäköt lainehtii. Pulkat ja lumilapiot on korvattu hiekkaleluilla ja kolmipyörillä. Meillä on ikuinen syksy tai ehkä se on jo kierähtänyt kevääksi. Talvi nyt ei ainakaan ole!
Me kerjäämme perheiltä saappaita, kurahousuja (en minäkään niitä rakasta) ja -rukkasia. Osalta turhaan. On paksua talvihaalaria ja jalkaan lämpöistä kuomaa. Ja sitten ihmetellään, kun lapset ovat "läpimärkiä" ulkoilusession jälkeen. Ulkoiluvarusteet on valittu kalenterin ei sään mukaan. Ei ole muksuilla mukavaa, kun ulkoa tullessaan saa vaihtaa aivan kaiken alusvaatteita myöten. Mutta siellä ulkona on mukavaa! Kurapuron kaivamista ei voita varmaan mikään! Paitsi paksu hanki ja lumileikit. Oikeana talvena.
Osan viikon ulkoilupäivistä olemme me aikuiset suunnitellet vietettävän ohjattujen liikuntaleikkien parissa. Lapset ovat olleet varsin innostuneita vaikka ensimmäisen leikkipäivän jälkeen juostuaan hippaa tai "kuka pelkää peikkoa" tai muita perinteisiä pihaleikkejä kysyivätkin sisälle lähdettäessä että "miks meillä oli näin lyhyt ulkoilu"? Aikaa käytettiin aivan yhtä paljon kuin ns. valvotussa ulkoilussa, jossa aikuisen rooli on enemmänkin valvojan.
Jostain muistan lukeneeni meille varhaiskasvattajjille ja esiopettajille esitetyn kysymyksen "oletko kasvattaja vai kasvamisen valvoja?". Minä olen mielestäni se kasvattaja ja opettaja. Unohtamatta kuitenkaan lapsen omaehtoisen leikin merkitystä. Mutta leikkiä osaa, kun sen on ensin jostakin oppinut! Valitettavan monen lapsen leikille sopii synonyymiksi "koheltaminen", valitettavasti.
Loppuun pihan suosikkileikki:
Ilkeä kuningas/kuningatar
Yksi lapsista on kuningas tai kuningatar. Muut osallistujat poistuvat vähän matkan päähän sopimaan yhteisestä pantomiimilla esitettävästä työtehtävästä. Sitten lähestytään tätä ilkeää hallitsijaa tervehtien: "hyvää päivää ilkeä kuningas/kuningatar!" johon tämä vastaa "Hyvää päivää tyhmät lapset. Mitä te täältä haette?" lapset vastaavat: "Työtä!" Kuningas: "Mitä työtä te osaatte?" Nyt lapset esittävät äänettä yhdessä sopimaansa työtä (esim. puuron keittoa, puiden sahaamista, imurointia....) Kuningas yrittää arvata, mistä työstä on kysymys ja lapsen jatkavat niin kauan, kunnes kuningas osuu ehdotuksessaan oikeaan. Silloin lapset lähtevät karkuun ja kuningas yrittää saada heidät kiinni. Leikkiä voidaan leikkiä siten, että ensiksi kiinni jäänyt on uusi kuningas tai siten, että kuningas ottaa kiinni kaikki ja viimeiseksi kiinni jäänyt vaihtuu kuninkaaksi.
Tunnistitko?
Minä ainakin leikin tätä lapsuudessani pihalla kavereiden kanssa ilta toisensa jälkeen.
Mukavaa syyskevättä kaikille!
Aina täällä näköjään joku piipahtaa, mistä olen hyvin ilahtunut!
