Yllätyksestä kuulin jo pari viikkoa sitten. Toinen keväällä kertomistani työkavereista ei sitten tullutkaan meille töihin. Tämä paikkahan olisi ollut määräaikainen ja tämä valittu työkaveri olikin yllättäen joutunut perustellusta syystä perumaan suunnitellun työkeikan.
Hänen tilallaan aloitti keväällä valmistunut hyvin nuori sosionomineiti. Hänet on palkattu siis toiseksi lastentarhanopettajaksi ryhmäämme. Ehdin jo iloita harvinaisesta tilanteesta. Ryhmässämme tulisi olemaan kaksi opettajaa ja ammattitaitoinen lastenhoitaja! Esikoululaiset olisivat minun vastuullani ja nuorempien toiminnasta vastuun kantaisi tämä uusi "ope".
Nuori nainen on tosi ystävällinen ja kaikin puolin mukavan tuntuinen ihminen. Suhtautuu lapsiin myöteisesti ja auttaa aina tarpeen mukaan. On vain eräs asia, jota en ymmärrä. Lastentarhanopettajana työskentelevä ihminen ei tiedä, mitä lastentarhanopettajan tehtäviin kuuluu. Mitä tarkoittaa "vastuu ryhmän toiminnan suunnittelusta"? Hän kertoi, että opiskeluharjoitteluun ei kuulunut suunnitella tai toteuttaa ryhmän pedagogista toimintaa. Ei siis mitään tuntumaa, miten ryhmä saadaan toimimaan tai miten lapsen kasvua ja kehitystä tuetaan aivan konkreettisesti arkielämässä.
Hämmentävää myös sikäli, että edellisen kauden aikana opiskelijoina työelämäjaksoilla olleilla lähihoitajilla ja lastenohjaajaopiskelijoilla oli varsin paljon velvoitteita suunnitella, toteuttaa toimintaa lapsille/ryhmälle ja raportoida siitä.
Onkohan tämä nyt jokin oppilaitoskohtainen asia vai onko sosionomien opinnot muuttuneet niin teoreettisiksi ettei käytännön päiväkotiharjoittelua pidetä ollenkaan tärkeänä.?! Lapset kun eivät käyttädy aina ennakoidulla tavalla. Eikä ruokailua kannata aloittaa, jos kolme - neljä tenavaa ryhtyy juoksemaan rinkiä huoneen ympäri tai jotkut ryömivät innokkaina pöytien alla.
Toivon, että uuden työkaverin positiivinen asenne riittää meidän vanhempien ohjauksen vastaanottamiseen ja meillä riittää kärsivällisyyttä ja aikaa ohjata tätä täydellä palkalla työskentelevää "harjoittelijaa". Onneksi varhaiskasvatuksen käsitteistö näyttää olevan hänellä jokseenkin hallinnassa. Työelämän pelisäännöt sen sijaan eivät. Niitä tarkennellaan päivittäin.
Hämmästelen nuttura tutisten tällaista maailman menoa!
