Haluan toivottaa kaikille (itseni mukaan lukien) rauhallista joulua! Aivan kuten aikaisempinakin vuosina ennen joulua lapsilla vauhti kiihtyy jännityksen tiivistyessä, vaikka kuinka pyrittäisiin aikuisten toimesta pitämään vallalla rauhallista ja kiireetöntä meininkiä.
Nyt on kuitenkin joulujuhlat laulettu - tällä kertaa perinteiseen malliin yhteislauluineen ja tonttuleikkeineen, glögeineen, piparkakkuineen ja joulupusseineen.
Nuo joulupussit ovat aika metka jäänne jostakin aikojen takaa ja perinteikkäässä päiväkodissa siis elävä perinne. Ensimmäistä kertaa tosin kuulin yhden, vieläpä hyvin hiljaisena ja vähän arkanakin pitämäni tytön kovaäänisesti arvostelevan pussin sisältöä. "Tyhmä pussi. Siellä oli omena - eihän se mitään karkkia ole, mä vein sen hevoselle!" No saipahan hevonenkin herkkuja! Pussissa oli omppu, piparkakku, suklaakonvehti ja pieni joulutarra. Ilmeisesti olisi pitänyt olla vaan karkkia. Sitähän nykylapsiparat tuskin koskaan saavatkaan! Useimmat lapset tosin ilahtuivat "yllätyspussistaan"! Ehkä kuitenkin kannattaa ottaa vuodenvaihteen jälkeen keskusteluun, onko joulupussille enää sijaa nykymenossa tai voisiko sitä jotenkin uudistaa. Enkä nyt ajattele pussin täyttämistä pelkällä karkilla vaan ehkä kokonaan ilman sitä? Miten yleinen käytäntö joulupussin jakaminen lienee nykyään?
Jotkut vanhemmat näyttävät pitävän huolen siitä, ettei henkilökunta pääse ainakaan joulunaikaan makeannälkään näivettymään. Sen verran monta keksipakettia ja suklaarasiaa tuli "kahvipöytään". Kiitos! Lämpimät ajatuksemmet välitimme myös niille vanhemmille, joilta saimme sanallista kiitosta tekemästämme työstä heidän lastensa hyväksi.
On aina lämmittävää kuulla, kun vanhemmat kertovat, miten oma lapsi on oppinut uutta tai miten opitut taidot ovat vahvistuneet varhaiskasvatuksemme ansiosta. "Nyt se pysyy jo kotonakin ruokapöydässä!" tai " Mikko on oppinut päiväkodissa sitomaan kengännauhat!" ja "koko kotimatkan saatiin kuulla, mitä kivaa päiväkodissa tehtiin..." Kyllä näistä aina voimia repii tilanteissa, joissa tuntuu että takoo vaan päätään seinään näiden kullannuppujen kanssa.
Nyt on kuitenkin syyskausi loppumassa. Työkaverit hoitavat vielä huomisen. Minä aloitan joululoman ja palaan töihin vasta vuoden vaihduttua uuteen!
Rentoutumisiin ja stressitöntä joulunaikaa myös kaikille vierailijoille!
Meillä oli palmian tarjoamat joulupussit ja niihin kuului piparkakkuja, mandariini ja rusinapaketti. Edellisessä työpaikassani emme jakaneet joulupusseja, koska palmia ottaa niistä aikamoista ylihintaa pussin sisällön huomioiden. Käytimme rahat "yhteiseen hyvään" eli päiväkodille ostettiin muistaakseni uusia joulukoristeita ja muutamia rytmisoittimia.
VastaaPoistaKiitos tästä blogista, on tosi kiva lukea, miten toisissa päiväkodeissa toimitaan ja eletään. :)
Meilläkin oli nuo Palmian pussit (pipari, mandariini, rusinapaketti) ja lisäksi ostimme itse niihin vielä kaksi "kettukarkkia" (niitä Pihlaja-karkkeja) per pussi. Meidän päiväkodissa ne on ilmeisesti perinne, ja niistä kyllä tykätään. En ole kuullut kenenkään arvostelevan pussien sisältöä.
VastaaPoistaHyvää joulua, itselläkin enää yksi päivä ennen kahden viikon lomaa!
Kohtaatko paljon ihmisiä, jotka eivät näe varhaiskasvatuksen tärkeyttä tai lastentarhanopettajien merkitystä? Varhaiskasvatuksen opiskelijana koen, että monet suhtautuvat hieman "ikävästi" ammatinvalintaani ja kummastelevat, miksen kouluttaudu luokanopettajaksi. On uuvuttavaa koettaa aina perustella ihmisille varhaiskasvatuksen merkitystä varsinkin kun itse on vasta opintojensa alkusaralla. Miten sinä perustelet/perustelisit lastentarhanopettajan ja varhaiskasvatuksen tärkeyttä?
VastaaPoistaVastaus Anonyymille:
VastaaPoistaKyllähän sitä aina silloin tällöin kohtaa ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että "hiekkalaatikon reunalla istuskeluun" tarvitaan ylipäätään jotakin koulutusta ja ihmettelevät "miksi ihmeessä ihan yliopistossa?". Eli kyllä varhaiskasvatus mielletään yhä ajoittain lasten "säilönnäksi" vanhempien työssäoloajaksi. Ehkä kuitenkin vähemmän kuin urani alkuajoilla 80-luvulla. Varhaiskasvatusta ei välttämättä pidetä tärkeänä tai ajatellaan jopa, että se on vahingoksi lapsille.
Monenlaista perustelua olen joskus saanut antaa työni tärkeydestä. Koska tällainen systeemi on yhteiskunnassamme kuitenkin olemassa, on erittäin tarkeää, että sen toiminnasta ja kehittämisestä vastaavat alan huippukoulutuksen saaneet ihmiset. Lapselle on taattava paras mahdollinen kasvuympäristö ja kaikki tarvittava tuki oman persoonansa kehittämiseksi.
Lisäksi onhan tämä homma ollut aina ensinnäkin kompakti paketti lapsen taitojen kehittämiseksi vrt. muskari, kuvataide-, kokki-, retkeily-, tai liikuntakerho jne. Lapsen kiinnostuksen mukaan kaikkea on tarjolla turvallisessa ympäristössä ja tavallisen arkipäivän aikana.
Varhaiskasvatuksen osuutta lapsen kehityksen tukena ei koskaan voida väheksyä myöskään silloin, jos kehityksessä ilmenee tarvetta tavallista suurempaan tai erityiseen tukeen. Olemmehan usein se "seula", jonka kautta päästään tarvittaviin tukitoimiin ja jotka myös tukitoimiin ryhdymme. Merkittävä asia esim. lapsen syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja riittävien tukitoimien löytämiseksi koulumaailmassa.
Yhä suurempiin perusopetusyksiköihin ollaan siirtymässä pieniä kouluja lakkauttamalla. Peruskoulun aloittajalla saattaa luokassaan olla kolmattakymmentä luokkakaveria ja koko koulussa satoja muita oppilaita. Aika heikoilla on oppilas, jolla ei ole kokemusta ryhmässä toimimisesta. Sosiaalisilla kontakteilla ja ryhmän jäsenenä toimimisella ennen koulun aloitusta pehmennetään tätä huomattavasti.
Perheet tarvitsevat myös usein tukea ja tai kannustusta lapsen kasvuun liittyvien kysymysten ratkaisemisessa. Ammattitaitoinen ja tehtäviensä tasalla oleva lastentarhanopettaja voi olla korvaamaton tuki perheelle. Tästä olen henkilökohtaisestikin saanut palautetta vuosien varrella.
Varhaiskasvatuksessa on mielestäni edelleen ainakin meidän kunnassamme piirteitä, joiden soisin poistuvan. Liian suuret ryhmät, lasten siirtelyt kesken vuoden ryhmästä toiseen, mikä on lähtöisin muusta, kuin lapsen/perheen tarpeeesta, henkilökunnan vaihtuvuus, tila-tai sisäilmaongelmat jne. Näissä tilanteissa erityisesti tarvitaan ammattitaitoista opetus - ja kasvatushenkilöstöä.
Onnittelen ammattivalinnastasi! Ainoa merkittävä miinuspuoli tässä hommassa on työn vaativuuteen nähden maksettava lähes olematon
korvaus,jota palkaksi nimitetään.
Hyvää talven jatkoa ja intoa opiskeluun!