Onpa ollut syyskausi! Aivan ihanat esikoululaiset. Niin innokkaat, että välillä hirvittää :) Yhteistyö on sujunut upeasti ja lapset (sekä opettaja) nauttivat tilanteesta. Nyt aloitetaan jouluun valmistautuminen. Pikkuhuiljaa ja kaikessa rauhassa. Vanhemmatkinn on jo kutsuttu joululaulukimaraa kuuntelemaan parin viikon päästä.
Kaikki hyvin tältä osin.
Kirjoittelin viimeksi kokemattomasta työkaverista. Tämä onkin oikeastaan ollut ainoa harmi tänä vuonna. Kokemattomuus oli hankaluutena uutta kautta aloitettaessa. Valitettavasti tilanne ei ole yhtään parantunut. Ehkä ei kysymys ollutkaan pelkästään koulutuksen puutteista. Työtiimimme tekemät sopimukset ei näytä ottavan tulta. Sovitaanpa mitä tahansa, tämä uusi ope näyttää toimivan hyvin sattumanvaraisesti. Logiikkaa ei oikein tunnu löytyvän.
Vanha sanonta "yli siitä mistä aita on matalin" tuntuu toteutuvan turhan usein. Pyrkimys miellyttää lapsia ja antaa periksi tai muuttaa yllättäin toisen aikuisen antamia ohjeita, elleivät ne satu miellyttämään ohjeen saajaa, aiheuttaa toistuvaa harmia.
Alkaa olla aika turhautunut olo. En olisi uskonut, että ns. pätevää kollegaa pitää olla toistuvasti ohjaamassa enemmänkin kuin opiskelijoita eikä tämä ota kuitenkaan ohjeisiin mitään kantaa tai toteuta saamiaan. Kyselee perusasioita ja hämmästelee vain. Ääh! Tammikuussa on suunnitteilla vähän pitempi oman työryhmän palaveri. Yritetään taas! Kommentteja saa antaa ja kokemuksia vastaavasta jaan mielelläni. Onko ihan oikeesti kukaan kohdannut vastaavaa. Minä en näiden useiden työvuosieni aikana ole törmännyt aikaisemmin tällaiseen ilmiöön.
Nyt kuitenkin keskitytään joulun odotukseen. Askarrellaan jotakin punaista, jotakin tuoksuvaa, jotakin kilisevää ja tanssitaan sekä laulellaan välillä. Käydään mahtavia keskusteluita esikoululaisten kanssa ja sylitellään välillä pienempiä. Pääseväthän eskaritkin syliin niin halutessaan (kummallista, ettei se oikein innosta enää kuuden vuoden iässä).
Mukavaa joulun odotusta! Meillä toiminnallinen joulukalenteri odottaa kaapissa jo esille ottamista ja avaajiaan!
Mulla on myös huonoja kokemuksia sosionomipohjaisista "opettajista". Olen välillä haljeta raivosta nykyisen kanssa, kun ilmeisesti koulussa ei ole opetettu edes sanaa pedagogiikka. Ryhmärakenne on 2-5-vuotiaat. Viskarikerhoa on pidetty tänä syksynä 2 kertaa ja S2-kerhoa kolme kertaa. Kumpaankin kerhoon kuuluu lukuisia huolilapsia, eli nämä olisi todella tärkeää järjestää. Opettaja haluaa itse huolehtia molemmat kerhot, mutta ei sitten kuitenkaan toteuta niitä. Ryhmän ikäjakauman huomioiminen on myös täysin taka-alalla. Miltä kuulostaa perinteinen itsenäisyyspäivän kynttilä silkkipaperityönä 2-vuotiaiden kanssa? Tai 2-vuotiaiden istuttaminen 30 min kestävässä kalenteripohjaisessa aamupiirissä.
VastaaPoistaPahoittelut tästä paatoksesta, mutta blogitekstisi osui ja upposi...
Nimim. väsynyt lastenhoitaja
Ihmettelen, miksi tällaista siedetään. Oletan, että sekä blogin kirjoittajan että nimettömän kommentoijan työtovereilla on uusina työntekijöinä koeaika. Sen aikana työsopimus voidaan purkaa, mikäli henkilö ei sovellu työhön - tai työ henkilölle, kuten olen itse todennut tänä syksynä (ja lähdössä koeajalla). Kyllä työnteko ja itsensä kehittäminen alkavat kiinnostaa, jos joutuu huomaamaan, että muuten töitä ei olekaan...
VastaaPoistaPeriaatteesa olet aivan oikeassa ja olen samaa mieltä kanssasi. Asiasta on keskusteltu myös esimiehen kanssa ja kerrottu näistä havainnoista. Koska kuitenkaan mitään varsinaista vääryyttä ei ole havaittu, oli esimiehen ohjeena antaa aikaa nuorelle ihmiselle tutustua työhön ja oppia meiltä kokeneemmilta. Ääneen lausumatta jätetty osa hänen puheessaan lienee myös se, että tänne on ollut erittäin vaikea saada minkäänlaista lastentarhanopettajaa. Avoimiin alle vuoden sijaisuuksiin ei yksinkertaisesta ole ollut hakijoita.
PoistaOnhan tässä itselläkin käynyt mielessä, kauanko tätä voi sietää, mutta koska ei ole valtuuksia tehdä päätöksiä, keinot ovat rajalliset. Tuleepahan sitten purettua murheitaan tällä foorumilla. Kieltämättä jotenkin oloa helpottaa huomata, ettei ole ongelmien kanssa yksin.