Varkaita eteisessä!

Tuohtunut äiti lähestyi varsin vauhdikkaasti tässä viikolla meitä. Tuli hakemaan lastaan ja tivasi lapsensa kadonneita kenkiä. Eteisessä oli aivan väärät kengät. Etsimme kenkiä myös toisen ryhmämme eteisestä. Ei löytynyt. Jokaisella lapsella näytti olevan mukanaan aivan omat kengät. Ketään muita ei oltu vielä haettu kotiin. Työkaveri kysyi, oliko äiti aivan varma, ettei nämä ko. kengät olleet tulleet kotoa aamulla. "EI VARMASTI! Nää on ihan eri kokoisetkin! Meidän kengät ovat lähes samanlaiset, mutta nämä ne eivät ole! Näissä kengissä sitäpaitsi lukee xxxx (vieras nimi). No niin meidän kengät on PÖLLITTY! On tää kummallista kun kaikki varastetaan! Tää on törkeetä!"
Lupasimme laittaa viestiä eteenpäin ja kysellä perheiltä, olisiko kengät vaihtuneetkin kenties jo aikaisemmin, mitä tosin ihmettelimme, koska äiti oli aivan varma, että nämä kengät eivät olleet heillä aamulla. Ihmettelimme myös, kuka täällä olisi päivän aikana varkaissa käynyt? Joku lasta tuodesaan napannut heidän kenkänsä ja vienyt mukanaan tuoden tilalle toiset?

Lapsi söi rauhassa välipalaa ja äiti pihisi kiukusta eteisessä.
Hetken päästä äiti mutisi työkaverille hänen piipahtaessaan eteisessä: " Kun tarkemmin katsoin, ei näissä luekaan xxxx vaan zzzz (eli lapsen isoveljen nimi, joka muistutti etäisesti ensinmainittua nimeä). Nää taitaa olla meidän kengät."

Ei pahoittelua kiivastumisesta tms. Mitäpä suotta! Lapselle vaatteet päälle ja ulos.

Jäimme miettimään, millaiselle vanhemmalle tulee ensimmäiseksi mieleen varastaminen? Harrastaako hän itse sellaista? Tässäkin kyse oli tavallisista, käytetyistä kengistä. Ei mistään uusista merkkituotteista.
Nyt emme ihmettele myöskään lapsen taipumusta syyttää omista kömmähdyksistään toisia. Näyttää olevan tapana. Kuten myös se, että omia virheitä ei myönnetä ja ne vaietaan unohduksiin. Anteeksipyyntö? Se on vain sana, pääsylippu, jolla pääsee porskuttamaan eteenpäin. Anteeksi pyydetään vain, koska toiset odottavat niin tehtävän. Se olisikin sitten kokonaan toisen jutun aihe.

Seuraavaksi täytyy vaihtaa aiheeksi jotakin positiivista. Sitäkin arjesta löytyy, tietenkin!