Outo löytö

Törmäsin sattumalta täällä blogimaailmassa julkaisuun, joka näytti yllättävän tutulta. Kirjoittajana oli tuttavani lähisukulainen, nuori äiti. Tuttavani oli järkyttynyt lukiessaan tuota blogia. Kirjoittajan aiheena ei varsinaisesti ole lasten kasvatus, muttä tätäkin aihetta hän usein sivuaa ja on esitellyt perheensäkin varsin kattavasti. Perheessä on hyvin pienet lapset, yksi kummankin vanhemman edellisistä suhteista ja yhteinen vauva. Nuori äiti kirjoittaa kauniisti sopuisasta perhe-elämästä kuvaten lasten tasapuolista ja lämmintä kohtelua. Kaikki on tosi mallikelpoista blogin kuvauksen mukaan.
Ihmetystä herättää vain se, miksi äiti näin tekee? Hakeakseen sosiaalista hyväksyntää? Puhdistaakseen omatuntoaan, jos tiedostaa totuuden? Vai uskooko hän tosiaankin toimivansa lasten parhaaksi? Totuus kun on aika kaukana kuvatusta elämästä. Nämä vanhemmat lapset  ovat viikoittain useita päiviä milloin isovanhemmilla yli sadan kilometrin päässä, toisilla vanhemmillaan usein myös sovittujen aikojen ulkopuolella. He kuuluvat myös päiväkotiryhmiin, joissa ovat em. syistä hyvin harvoin. Pysyviä kaverisuhteita ei ole muodostunut ja se tietysti aiheuttaa heille itselleen hämmennystä niinä päivinä, kun ovat läsnä. Aina uudessa tilanteessa, tavat ja tottumuksetkin unohtuneet tai jääneet vielä oppimatta. Ei ketään pysyvää kaveria. Surua ja itkua!
Äiti on hyvin kiireinen yrittäjä, vauva kulkee vielä mukana. Ymmärrän, että elanto pitää hankkia, harmi vain, että lapset kärsivät tästä, äiti (puoli) ei tästä huomaa tai sitä ymmärrä. Ilmeisesti hän kuitenkin tiedostaa ongelman, koska kirjoittaa systemaattisesti ns. puutaheinää - totuutta lie valokuvien verran - ja hakee kehuja täydellisestä äitiydestään myös suhteessa miehensä lapseen. Kommentoijat kehuvatkin kilvan ja ylistävät tätä taitavaa naista tietämättä todellisuutta. Saattahan tämä unelmakirjoittelu toimia muille jonkinlaisena kannustimena pyrkimyksenä parempaan. Toivottavasti kuitenkaan kukaan ei tunne alemmuutta, jos ei pysty samaan kuin blogiäidin mielikuvitus.

Blogimaailmassahan voi helposti luoda haluamansa rinnakkaistodellisuuden.  Herää tietysti kysymys, mitä TÄSSÄ blogissa on totta, kirjoitanhan minäkin anonyymina. Sen voi jokainen päätellä itse ;). Syy anonyymikirjoitteluun on kuitenkin ammattiryhmäämme sitova vaitiolovelvollisuus. Kun en kerro kuka olen ja missäpäin on työpaikkani, voin kirjoitella ilman, että kukaan voi tunnistaa itseään tai perhettään tai naapuriaan päiväkotimme asiakkaaksi.

Mietin tässä samalla, mten parhaiten tukea alussa kuvaamieni lasten kaltaisia monen osoitteen lapsia, joilla on siis monta kotia, monella myös päiväkoti kummankin vanhemman kotipaikkakunnalla. Asia on tiedossa, mutta tuleeko varhaiskasvatussuunnitelmassa otettua riittävästi huomioon ja saadaanko kaikilta osapuolilta tarpeeksi tietoa ja osataanko lukea lapsen käytöstä, jos vanhemmat kertovat em.blogin kaltaisesti vain sen, miten asiat tulisi olla silloin, kun ne olisivat parhaalla mahdollisella tavalla. Missä vaiheessa ymmärrämme huolestua ja ottaa huolen puheeksi tai onko joskus huoli niin suuri, että tarvitaan lastensuojelullisia tukitoimia perheille. Vasukeskustelut ovat jälleen ajankohtaisia, ollaanpa herkillä korvilla!